eleochan

010 -- Quiet; Hiljaa

Fri, 05 Oct 2007 21:29:18 GMT

The kids are all asleep. Which means I'm free. Yay.

Which means, by the way, that I'm babysitting until Sunday. Which means very little online time until Sunday night.

This week has really made me wonder just why people torture themselves through all forms of sports. While taekwon-do was great as usual on Tuesday, well... Part of it might be because I ran half of the way there and back, and then twice to school on Wednesday, but on Wednesday night, but legs really hurt. Well, at first they were just aching a bit, but then I tried to stand on tiptoe to get something from the highest cupboard and... well, I almost fell down because my legs simply stopped working. My "walking", if it can be called that, was very pained, very slow, and very strange-looking after that. Needless to say, I moved as little as possible.

On Thursday, my legs thankfully were better enough for me to make it to the university. We went on a tour to the other guild rooms, and while I may be a bit biased -- or just used to it -- I do say our guild has the best one. The ones over at the Arts department? They weren't guild rooms, they were offices. I couldn't even imagine sitting in one of those just to pass the time. While the other Technology department ones were much better -- it's as though they all were part of a series, the atmosphere's so similar -- ours is still the best.

Which reminds me, I must make my way to the fraternity house some Monday if I want to order the hat. Which I'll probably be doing regardless of the fairly ridiculous price. It does have quite a lot of symbolic value, after all -- and besides, not everyone has one of those. White cap? Suuuure. I'll be having something a bit more special, thanks. ^_~ (I'm still kind of undecided about the overalls, though.)

Last night, I went to the meeting of university students at the RY, even if I had to leave halfway through. At least I confirmed that the one guy in my study group is "one of us". For once, I actually guessed right. Yay.

I think I'll be buying myself a PlayStation for Christmas. A modded one so I can buy and play some Japanese games, too. Should be interesting. <3

Kaikki lapset nukkuvat. Eli olen vapaalla. Yay.

Mikä siis tarkoittaa että olen lapsenvahtina sunnuntaihin asti. Mikä tarkoittaa hyvin vähän online aikaa ennen sunnuntai-iltaa.

Tämä viikko on tosissaan saanut minut ihmettelemään miksi ihmiset oikein kiduttavat itseään urheilemalla. Taekwon-do oli mahtavaa kuten yleensä tiistaina, mutta... Ehkä se johtuu osittain siitäkin että juoksin puolet matkasta sinne ja takaisin, ja kahdesti kouluun keskiviikkona, mutta keskiviikko-iltana jalkoihini sattui todella. No, aluksi niihin vain sattui vähän, mutta sitten yritin varvistaa saadakseni jotain ylimmästä kaapista ja... No, melkein kaaduin koska jalkani yksinkertaisesti lakkasivat toimimasta. Minun "kävelyni", jos sitä nyt voi siksi kutsua, oli sen jälkeen hyvin kivuliasta, hyvin hidasta ja hyvin oudon näköistä. Tarpeetonta sanoakaan että liikuin niin vähän kuin mahdollista.

Torstaina jalkani olivat onneksi sen verran paremmat että pääsin yliopistolle. Tutuistuimme eri kiltahuoneisiin, ja vaikka olen ehkä hiukan puolueellinen -- tai vain tottunut siihen -- meidän kiltahuoneemme on kyllä paras. Ne siellä humanistisella puolella? Ne eivät olleet kiltahuoneita vaan toimistoja. En voisi kuvitellakaan istuskelevani sellaisessa vain aikaa tappamassa. Vaikka muut teekkarikiltikset olivat paljon parempia -- ne olivat kaikki kuin samaa sarjaa, tunnelma oli niin samanlainen -- meidän on silti paras.

Mistä muistankin, minun pitää hankkiutua teekkaritalolle jonakin maanantaina jos haluan tilata lakin. Minkä luultavasti teen siitä aika naurettavasta hinnasta huolimatta. Sillä nyt kuitenkin on aika lailla symboliarvoa -- ja sitä paitsi, niitä ei olekaan kaikilla. Valkolakki? Mikäs siinä. Minä hankin jotain hiukan erikoisempaa, kiitos. ^_~ (En vieläkään osaa oikein päättää haalareista.)

Eilen illalla menin yliopisto-opiskelijoiden tapaamiseen RY:lle, vaikka jouduinkin lähtemään puolivälissä. Ainakin varmistuin siitä että se yksi poika pienryhmässäni on meikäläinen. Kerrankin arvasin jopa oikein, yay.

Luulenpa ostavani itselleni PlayStationin jouluksi. Modatun niin että voin ostaa ja pelata myös japanilaisia pelejä. Pitäis olla kiinnostavaa. <3

009 -- No Title, Surprise; Ei otsikkoa, yllätys

Mon, 01 Oct 2007 22:13:33 GMT

I'm awfully, awfully sorry for not updating earlier. It's just, last week was hectic to say the least. I spent several days completely offline for various reasons, and the days I did manage to get online I had other things to do and forgot about the journal until was simply too late.

Anyway. Last Monday was horrible in every way imaginable. I woke up with a horrible stomach ache and realized I simply couldn't make it to the university. So, I decided to sleep some more, until I finally woke up and dragged myself to the kitchen. That was where I spent practically all day – well, there and the bathroom. I didn't set a foot outside – most of the time I couldn't have even made it to the door.

The ache got better at times, so I managed to get myself some food – instant mac and cheese, yeah, but that's something. I set up fort on the carpet, surrounding myself with the laptop, drawing supplies, chocolate, and my Physics textbook. I didn't get much of anything done that day – aside from reading about a hundred pages of Physics. Not sure how much stuck to my head, though. ^^;

Tuesday was the first of my offline days. I felt much better, so I managed to make it to the Programming class at 8 AM. After that, I went to the Physics exercise class, got finally the sports pass sticker on my student ID card – and went home around noon. Not a hard day, that. In taekwon-do we had fairly rough training, practising all kinds of kicks. (Definitely my weakest point, kicks. While I do hit the target most of the time, I simply have no strength for it.) I was absolutely exhausted by the end of the lesson, but also ecstatic. I truly love this.

(I also discovered that there's going to be a taekwon-do camp in two weeks' time. I'd like to participate, it's not even that expensive really, but sadly I have an exam that weekend so I'll have to pass. >> Yet another reason not to like Matrix Algebra.)

On Wednesday, I again had classes in the morning – Japanese. Despite being absent on Monday, it turned out I wasn't that far behind. Fortunately I already know the basics so it's easy to keep up. After that there was Calculus – and then a Physics exam. I was a bit scared beforehand, but it turned out to be easy. And with easy, I mean, well, ridiculous. That stuff was covered during the first courses of upper secondary school. ^^;

I was debating whether to go to the Physics lessons afterwards when Dad sent me a text message, asking whether I wanted to go home for the evening. This made my decision pretty easy. I went back to the flat, got my stuff together, and left with the next bus.

Home was, well, home. Lots of noise and hugs and voices calling my name from every direction. I got my taekwon-do society membership paid (I needed the printer to print out proof) and also paid other bills, then scanned my new linearts. I really need to get myself a scanner/printer some time soon.

Thursday was a lot more peaceful. Some English and Calculus – nothing truly challenging, that is. Even taekwon-do was more peaceful than usual; after the warm-up we didn't do anything but different stretches. Flatmates started to leave the place, providing some more silence (not that I protest at their presence, no). I played the flute and sang a lot. I hadn't even remembered how nice it is to play. Though my mind's certainly forgotten, my fingers remembered surprisingly well. I must try to play some more.

Friday is a bit of a blank. I know what lectures I was supposed to have, but I know for a fact I missed at least Matrix Algebra. I know I was in the school computer lab, printing out some things for my English project, but that's all I have until afternoon when I got back to the flat. I finally got online that afternoon, though I spent most of my time singing – my new microphone's certainly better than my old MP3 player. One of the flatmates came home in the evening – I thought they'd all be gone until Saturday at least – so I didn't have to be alone, at least.

On Saturday, I overslept – I'd accidentally put my alarm clock on "Monday to Friday" instead of "Monday to Saturday." Because of this, I hadn't yet cleaned the house when flatmate came home from work. To put it simply, we fought, and as dad then called I told him I wanted to go home. So, he came to get me and I left, not even taking the time to finish cleaning. (Well, I almost did – I'll take care of dusting this week.)

So, was home and offline until Sunday night. Little siblings liked the drawing supplies and the jigsaw puzzle I brought them, and I very much liked all the hugs and the food and everything. I also spent time with little brothers – it's truly been a while, especially since on the other times I went home I've slept in the main building.

Youngest sister's hair is getting curly. I spied the same kind of changes in the hair of some of my little brothers. Well, I guess the genes must have gone somewhere after all… It's not like only two of the fourteen-and-half of us kids could have curly hair, ne?

Last night, I came to the flat rather late, with more stuff than I left with. (Not that I took along a lot, anyway.) I was going to go to sleep early – early for me, anyway, like, midnight, but there was a thunder storm, which meant I was not going to go to sleep. Or do much else but try my very best not to whimper every time there was a flash as well as not to hide behind the couch. (Though I almost seriously considered that, too.) It took several hours – so, it wasn't until the wee hours of morning that I finally got to sleep.

Today, I had Japanese. And Matrix Algebra. (If I'm fairly sure that I understand the concept, why cannot I get the calculations right no matter what I try?) And then a two-and-a-half hour course introducing the usage of the department computers – the easiest way of gaining credit I've come across, yet. Also took the easy way out of cooking and ate mum's chicken salad from yesterday. It was delicious.

There's going to be a meeting for university students at the Ry on Thursday. I very much want to go – hopefully, there'll still be a bus to the home town after that, as I have to be babysitting at 7 AM on Friday. (Which means more offline time, from Thursday to Sunday. Try to bear with me.)

Now that I've been here roughly a month, I've developed some routines. Like, I always eat fudge pudding for breakfast. (Except when there's none left at the store. Tomorrow, I'll have to make do with pear yoghurt.) I have a favourite seat in most of my classes – everything except Calculus, really; there I'm yet to find a comfortable position in the classroom – and I always buy the same snacks if I don't have the time or appetite for a full meal between lectures. Of course, the taekwon-do practice pretty much dictates my schedules for Tuesdays and Thursdays. I also eat mainly the same stuff at the same time each day, with certain changes forced by each day's schedule, and buy the same things when I go to the store. This is, well, safe. It means I know what to do and how. Perhaps it's a tad childish, but it makes life easier for me – I don't have to think so hard about everything. Especially the schedules have been driving me crazy. (I swear, my brain was not designed for this. It's a wonder I actually manage to get myself in the right classroom at the right time most of the time.)

Olen kamalan, kamalan pahoillani etten ole päivittänyt aiemmin. Viime viikko vain nyt oli hektinen lievästi sanottuna. Vietin monta päivää offline erinäisistä syistä, ja niinä päivinä joina pääsin nettiin minulla oli muita asioita tehtävänä ja unohdin päiväkirjan kunnes oli liian myöhäistä.

Joka tapauksessa. Viime maanantai oli kamala jokaisella kuviteltavissa olevalla tavalla. Heräsin kamalaan mahakipuun ja tajusin etten yksinkertaisesti pääsisi yliopistolle. Joten nukuin vielä hiukan, kunnes lopulta heräsin ja raahauduin keittiöön. Vietin siellä käytännössä koko päivän – no, siellä ja kylpyhuoneessa. En astunut jalallanikaan ulos – suurimman osan ajasta en olisi edes päässyt eteiseen asti.

Kipu hellitti välillä, joten sain itselleni ruokaa – pikamakaronia ja juustoa, mutta onhan sekin jotakin. Linnoittauduin matolle, ympäröiden itseni läppärillä, piirustustarvikkeilla, suklaalla ja fysiikankirjallani. En saanut juuri mitään tehtyä sinä päivänä – paitsi että luin noin sata sivua fysiikkaa. En kyllä tiedä kuinka paljon jäi päähäni. ^^;

Tiistai oli ensimmäinen offline-päivä. Oloni oli paljon parempi, joten onnistuin pääsemään ohjelmoinnin luennolle kahdeksalta aamulla. Sen jälkeen menin fysiikan laskentaan, hankin viimein sporttipassitarran opiskelijakorttiini – ja menin kotiin keskipäivän aikoihin. Ei kovin kova päivä. Taekwon-dossa meillä oli melko rankat treenit, harjoittelimme kaikenlaisia potkuja. (Ehdottomasti heikoin kohtani, potkut. Vaikka yleensä osun maaliin, minulla ei vain ole voimaa.) Olin lopen uupunut tunnin päätteeksi, mutta myös huumaantunut. Rakastan tätä.

(Sain myös tietää että parin viikon päästä on taekwon-do leiri. Haluaisin osallistua, se ei edes ole kallista, mutta ikävä kyllä minulla on sinä viikonloppuna koe joten täytyy jättää väliin. >> Taas yksi syy olla pitämättä matriisialgebrasta.)

Keskiviikkona minulla oli taas luennot aamulla – japania. Vaikka olin ollut poissa maanantaina, en ollut pahasti jäljessä. Onneksi tiedän jo perusteet joten on helppo pysyä mukana. Sen jälkeen oli matematiikan peruskurssia – ja sitten fysiikankoe. Pelkäsin hiukan etukäteen, mutta se osoittautui helpoksi. Ja helpolla tarkoitan, no, naurettavaa. Nuo asiat käsiteltiin luokion ensimmäisillä kursseilla. ^^;

Mietin menisinkö jälkeenpäin fysiikan luennoille kun isä lähetti tekstiviestin, kysyen halusinko mennä kotiin iltapäiväksi. Tämä teki päätöksestäni melko helpon. Menin takaisin kämpälle, keräsin tavarani, ja lähdin seuraavalla bussilla.

Kotona oli, no, kotona. Paljon melua ja haleja ja ääniä huutamassa nimeäni joka suunnasta. Sain taekwon-do liiton jäsenmaksuni maksettua (tarvitsin tulostinta saadakseni kuitin) ja maksoin muitakin laskuja, sitten skannasin uudet viivapiirrokseni. Minä todellakin tarvitsen skanneri-tulostimen piakkoin.

Torstai oli paljon rauhallisempi. Hiukan englantia ja matematiikan peruskurssia – ei siis mitään todella haastavaa. Jopa taekwon-do oli tavallista rauhallisempaa; lämmittelyn jälkeen emme tehneet muuta kuin venyttelimme. Kämppikset alkoivat lähteä, minkä seurauksena tuli vielä hiljaisempaa (ei sillä että protestoisin heidän läsnäoloonsa, ei). Soitin huilua ja lauloin paljon. En edes muistanut kuinka hauskaa on soittaa. Vaikka mieleni on kyllä unohtanut, sormeni muistivat yllättävän hyvin. Minun täytyy yrittää soittaa hiukan enemmän.

Perjantai on hiukan tyhjää. Tiedän mitä luentoja minulla oli tarkoitus olla, mutta tiedän missanneeni ainakin matriisialgebran. Tiedän että olin koulun tietokoneluokassa, tulostaen joitakin asioita englannin projektiani varten, mutta siinä kaikki mitä tiedän ennen iltapäivää, jolloin menin takaisin kämpille. Pääsin viimein nettiin sinä iltapäivänä, vaikka vietinkin suurimman osan ajastani laulamalla – uusi mikrofonini on selvästi parempi kuin vanha MP3-soittimeni. Yksi kämppiksistä tuli kotiin illalla – luulin että he kaikki olisivat poissa ainakin lauantaihin asti – joten minun ei ainakaan tarvinnut olla yksin.

Lauantaina nukuin pommiin – olin vahingossa säätänyt herätyskelloni "Maanantaista perjantaihin" enkä "Maanantaista lauantaihin". Tämän takia en ollut vielä siivonnut kun kämppis tuli töistä. Yksinkertaisesti sanottuna riitelimme, ja kun isä soitti sanoin haluavani kotiin. Hän tuli hakemaan minua ja lähdin, viimeistelemättä edes siivousta. (No, tein sen melkein kokonaan – pyyhin pölyt tällä viikolla.)

Olin siis kotona ja offline sunnuntai-iltaan asti. Pikkusisarukset pitivät tuomistani piirustusvälineistä ja palapelistä, ja minä pidin haleista ja ruoasta ja kaikesta. Vietin myös aikaa pikkuveljien kanssa – siitä onkin aikaa, etenkin kun muina kertoina kun olen ollut kotona olen nukkunut päärakennuksessa.

Nuorimman siskon hiukset alkavat kihartua. Näin samantapaisia muutoksia myös joidenkin pikkuveljien hiuksissa. No, kai niiden geenien on jonnekin täytynyt mennä… Eihän nyt voi olla niin että vain kaksi meistä neljästätoista-ja-puolesta lapsesta olisi kiharapäisiä, eihän?

Viime yönä tulin kämpille aika myöhään, mukanani enemmän tavaraa kuin vein mukanani. (Ei sillä että olisin ottanutkaan paljon.) Aioin mennä nukkumaan aikaisin – aikaisin minulle, ainakin, siis keskiyön paikkeilla, mutta sitten alkoi ukkonen, mikä tarkoitti etten nukkunut. Tai tehnyt paljon muuta kuin tein parhaani etten inisisi joka kerta kun välähti enkä piilottelisi sohvan takana. (Harkitsin sitäkin melkein vakavissani.) Se kesti monta tuntia – joten en päässyt nukkumaan ennen kuin pikkutunneilla.

Tänään minulla oli japania. Ja matriisialgebraa. (Jos olen melko varma että ymmärrän asian, miksi en saa laskuja oikein riippumatta siitä mitä yritän?) Ja sitten kahden ja puolen tunnin kurssi esitellen osaston tietokoneiden käyttöä – helpoin tapa tienata opintopiste johon olen toistaiseksi törmännyt. Selvisin myös ruoanlaitosta helpolla ja söin äidin eilistä kanasalaattia. Se oli herkullista.

RY:llä on torstaina yliopisto-opiskelijoiden tapaaminen. Haluan todella mennä – toivon mukaan sen jälkeen on vielä bussi kotiin, koska minun pitää olla lapsenvahtina kello seitsemän perjantaiaamuna. (Mikä tarkoittaa lisää offline aikaa, torstaista sunnuntaihin. Koettakaa kestää.)

Nyt kun olen ollut täällä noin kuukauden, minulle on kehittynyt joitakin rutiineja. Kuten, syön aina toffeevanukasta aamupalaksi. (Paitsi kun kaupassa ei ole yhtään. Huomenna minun täytyy tyytyä päärynäjugurttiin.) Minulla on lempipaikka useimmilla luennoilla – oikeastaan kaikkialla paitsi matematiikan peruskurssilla; siellä en ole vielä löytänyt mukavaa paikkaa salissa – ja ostan aina saman välipalan jos minulla ei ole aikaa tai ruokahalua täyteen ateriaan luentojen välillä. Totta kai taekwon-do sanelee aika pitkälti aikatauluni tiistaille ja torstaille. Syön myös yleisesti ottaen samoja asioita samaan aikaan joka päivä, vaikka päivittäiset aikataulut tietysti aiheuttavat muutoksia, ja ostan samat tavarat kun menen kauppaan. Tämä on, no, turvallista. Se tarkoittaa että tiedän mitä tehdä ja miten. Ehkä se on hiukan lapsellista, mutta se tekee elämästäni helpompaa – minun ei tarvitse miettiä kaikkea niin kovasti. Erityisesti aikataulut tekevät minut hulluiksi. (Vannon että aivojani ei ole suunnitelty tähän. On ihme että päädyn useimmiten oikeaan luokkahuoneeseen oikeaan aikaan.)

006 -- Week Summary; Viikkolyhennelmä

Sun, 16 Sep 2007 22:00:09 GMT

I'm sorry for not updating very regularly this week. Every time I tried to get to it, something else would come up, and then I'd go all "Well, I'll do it soon…" And not do it. So, here's a somewhat brief summary of most of my week.

I made cookies on Wednesday! They turned out pretty well, I think – that's at least what my flatmates told me, and I hope they were not just being polite. There are a lot of the cookies, though – the recipe said it was enough for eight cookies, which I thought was definitely not enough, and thus I made four times as much. Only. There were probably closer to a hundred cookies as a result, which means there are still quite a lot of them left. Any help in eating them will be much appreciated.

On Thursday, the flat was noisier than ever as I got back from the taekwon-do. Several adult guests and three kids, the oldest of whom was two – you can guess there was plenty of life. My stuffed toys had been taken into use and spread all over the kitchen and living room floor – not that I protest; it's nice to see they were good for something else than just taking up space. Add to that the fact that I had two friends visiting, too – thank you so very much, girls! – and there was… life. A lot of it. I know I've said it already, several times, but it's really not always that chaotic at our place… Ah, well. At least somebody at last tasted my peach pie. ^_~

On Friday, I had to face the horror that public transport is to me. Somehow I managed to get myself home – although I'm still not sure how I managed. Honestly, buses and the like intimidate me. Which is bad and a little weird, since I really enjoy travelling. Go figure. At least little sister liked the doll I bought for her birthday – too bad the other little sisters weren't so understanding about their not getting gifts. Sadly, just suggesting it to Mum won't make your birthday be "two fingers away", it's a fixed date, dearies.

I also indulged and bought myself not only a working memory card for the PlayStation but also Kingdom Hearts II. (A microphone for my computer, too – I plan to record some of my songs.) The new game, of course, gained immediate interest when I got home – I had almost everyone in the family glued to the screen. They continued playing as I went babysitting for a few hours – and then started spoiling the game as I came back. How hard can it be to understand the words "Shut up about it"?

I woke up some time in the wee hours of morning to find a kid snuggling up to me. When I asked what was wrong, she informed me tearfully that another one of my little sisters had taken over her bed. Time for a transporting operation. Good thing the older one agreed to wake up so I didn't have to carry her back to her own bed – she's gotten heavy lately.

Yesterday, one of the little brothers woke me up to ask whether he could play the game. I reminded him playing isn't allowed before 10 AM – precisely to prevent those early wake-ups of the adults – which he accepted. Unsurprisingly, as soon as the clock reached 10 AM, he was back with his question. I said yes, wanting to be left alone – and soon woke up to the shouts of "Sora's awake!" coming from the living room. I swear, as I went to look, all of my siblings except for two oldest brothers were there. They'd even got baby sister to watch by putting her in a seat. Talk about popular – or, alternatively, obsessed. Well, nice to see they enjoy at least one aspect of my being home. =P

I've got almost everything done, it seems. I've got my student loan, an insurance, I've ordered my student ID card, the bills are paid for this month, I've got my schedule fixed into something clear-ish from the chaos it was before, edited and reposted my last entry for a fic writing contest, bought almost everything I need (except for a scanner – I need a lift from my parents to get the thing home after I buy it, after all), and… everything. I still have to get the key for the computer labs but I'll get that done at some point, I'm sure.

Today there was some more of Kingdom Hearts II – I'm almost finished with the fourth world, there'd better be either a lots of the worlds or lots of going back to the old ones for new missions, or this'll be over in a few weekends – and some more birthday partying for little sister. The others have seemingly come somewhat to terms with the fact that they won't get any presents this time, though her new Cabbage Patch Kid has probably spent more time in the hands of others than her. (She got a horse-riding Barbie from her godparents. There was a dog in the set, too – only he soon got badly mutilated by baby sister. He really looks like, as my brothers said, "the loser of a dog fight." His face is completely ripped off. Poor thing.)

As I mentioned baby sister, I might just as well point out she's finally learnt to move on her hands and feet. No more subtle shuffling forward on her bum – she's actually visibly moving! If only the other leg wouldn't get in the way all the time…

Tonight, I came back to an empty flat. Maybe flatmates take turns, being away as I come back every other week and being present with lots of guests every other? 8D I fear the data I have collected this far is not yet complete enough to draw such a conclusion…

I'd forgotten how much I miss jigsaw puzzles. The 54 piece mini ones I bought today just aren't enough, though. I'm still bravely resisting the urge to get another 1000 piece one. I simply have nowhere to put it in the flat. …Except maybe under my table or… No, not even thinking about it.

Anteeksi etten ole kirjoittanut kovin säännöllisesti tällä viikolla. Joka kerta kun yritin tehdä niin, jotain muuta ilmaantui, ja ajattelin, "No, teen sen pian…" Enkä tehnyt. Joten tässä on lyhyehkö tiivistelmä suurimmasta osasta viikkoani.

Tein keskiviikkona keksejä! Ne onnistuivatkin aika hyvin, luulisin – ainakin niin kämppäkaverini sanoivat, ja toivon etteivät he vain olleet kohteliaita. Keksejä on paljon – reseptin mukaan annos olisi tarpeeksi kahdeksalle keksille, mikä ei mielestäni ollut lainkaan tarpeeksi, ja tein taikinan nelinkertaisena. Mutta. Tuloksena oli varmaan lähemmäs sata keksiä, mikä tarkoittaa että niitä on vielä aika paljon jäljellä. Kaikkea apua niiden syömisessä tullaan arvostamaan suuresti.

Torstaina kämppä oli äänekkäämpi kuin koskaan kun palasin taekwon-dosta. Useita aikuisia vieraita ja kolme lasta, joista vanhin oli ehkä kaksi – voitte uskoa että elämää oli melkoisesti. Pehmoleluni oli otettu käyttöön ja levitetty kaikkialle keittiö-olohuoneen lattialle – ei sillä että protestoisin; on mukava nähdä että niillä on jotain muutakin käyttöä kuin tilan vieminen. Kun tähän lisätään se että kaksi minun kaveriani tuli käymään – kiitos erittäin paljon, tytöt! – oli… elämää. Paljon. Tiedän että sanoin sen jo, monta kertaa, mutta ei täällä oikeasti ole aina näin kaoottista… No, ainakin joku viimeinkin maistoi persikkapiirakkaani. ^_~

Perjantaina jouduin kokemaan sen kauhun jota julkinen liikenne minulle aiheuttaa. Jotenkin onnistuin saamaan itseni kotiin – vaikkakaan en vieläkään ole varma miten. Oikeasti, bussit ja muut pelottavat minua. Mikä on paha juttu ja hiukan outoa, koska nautin todella matkustamisesta. Sen kun käsittäisi. Ainakin pikkusisko piti nukesta jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi – ikävä vain että muut pikku siskot eivät olleet kovin ymmärtäväisiä sen suhteen että he eivät saaneet lahjoja. Ikävä kyllä, pelkkä ehdotus äidille ei saa aikaan synttäreitä "kahden sormen päästä", se on pysyvä päivämäärä, kullannuput.

Tuhlasin hiukan ja ostin itselleni en vain toimivaa muistikorttia PlayStationiin vaan myös Kingdom Hearts II:en. (Sekä mikrofonin tietokoneeseeni – aion äänittää joitakin laulujani.) Tämä uusi peli tietysti sai aikaan välitöntä kiinnostusta kun pääsin kotiin – melkein koko perhe oli liimautunut ruutuun. He jatkoivat pelaamista kun menin vahtimaan lapsia muutamaksi tunniksi – ja sitten alkoivat spoilata peliä kun tulin takaisin. Miten vaikeaa on ymmärtää sanat "Pää kiinni siitä"?

Heräsin joskus aamuyöstä siihen että joku tenavista käpertyi viereeni. Kun kysyin mikä oli hätänä, hän ilmoitti itkuisena että toinen pikkusisko oli vallannut hänen sänkynsä. Aika siirto-operaatiolle. Hyvä juttu että vanhempi sisko suostui heräämään joten en joutunut kantamaan häntä takaisin omaan sänkyynsä – hänestä on tullut aika painava viime aikoina.

Eilen yksi pikkuveljistäni herätti minut kysyäkseen voisiko pelata peliä. Muistutin häntä että pelaaminen on kiellettyä ennen aamukymmentä – erityisesti aikuisten aikaisten herätysten estämiseksi – minkä hän hyväksyi. Ei kovin yllättäen, heti kun kello ehti kymmeneen, hän oli takaisin kysymyksineen. Sanoin kyllä, koska halusin hänen jättävän minut rauhaan – ja pian heräsin "Sora on hereillä!" –huutoihin olohuoneesta. Vannon että kun menin katsomaan kaikki sisaruksistani kahta vanhinta veljeä lukuun ottamatta olivat siellä. He olivat jopa saaneet vauvasiskon katselemaan laittamalla hänet istuimeen. Aika suosittua – tai, vaihtoehtoisesti, pakkomielteistä. No, mukava nähdä että he nauttivat ainakin yhdestä minun kotona oloni puolesta. =P

Minulla on ilmeisesti melkein kaikki tehtynä. Minulla on opintolaina, vakuutus, olen tilannut opiskelijakorttini, tämän kuun laskut on maksettu, lukujärjestykseni on nyt jotakin selkeähköä aiemman kaaoksen sijaan, olen editoinut ja lähettänyt uudelleen viimeisimmän osallistumiseni ficinkirjoituskilpailuun, ostanut lähes kaiken mitä tarvitsen (paitsi skannerin –tarvitsen kyydin vanhemmiltani että saan sen kotiin ostettuani sen) ja… kaiken. Minun pitää vielä saada avain tietokoneluokkiin mutta saan varmasti senkin jossain välissä tehtyä.

Tänään pelasin hiukan lisää Kingdom Hearts II:ta – olen melkein neljännen maailman lopussa, olisi parempi olla joko paljon maailmoita tai paljon palaamisia vanhoihin uusien tehtävien takia, tai tämä on ohi muutamassa viikonlopussa – ja hiukan lisää syntymäpäiväjuhlia pikkusiskolle. Muut ovat ilmeisesti jotakuinkin hyväksyneet sen tosiasian etteivät he saa lahjoja tällä kertaa, vaikkakin hänen uusi Kaalimaan Tenavansa on luultavasti viettänyt enemmän aikaa muiden käsissä kuin hänen. (Hän sai ratsastusbarbien kummeiltaan. Setissä oli myös koira – joka joutui pian vauvasiskon pahoinpitelemäksi. Se todella näyttää, niin kuin veljeni sanoivat, "koiratappelun häviäjältä". Sen naama on kokonaan revitty irti. Raukka.)

Kun nyt mainitsin vauvasiskon, voisin saman tien mainita että hän on viimein oppinut konttaamaan. Ei enää hienovaraista takapuolen varassa hivuttautumista – hän itse asiassa liikkuu näkyvästi! Jos vain se toinen jalka ei olisi koko ajan tiellä…

Tänään tulin takaisin tyhjään kämppään. Ehkä kämppiksillä on vuorot, joka toinen viikko ovat poissa kun tulen ja joka toinen ovat paikalla monien vieraiden kera? 8D Pelkäänpä että tähänastinen data ei ole tarpeeksi täydellistä moiseen johtopäätökseen…
Olin unohtanut miten kaipaan palapelejä. Tänään ostamani 54 palan minit eivät vain ole tarpeeksi. Vastustan urheasti halua hankkia taas uusi 1000 palan. Minulla ei yksinkertaisesti ole kämpällä mitään minne laittaa se. …Paitsi ehkä pöydän alle tai… Ei, en edes ajattele sitä.

005 -- Cell Phone Crisis; Kännykkäkriisi

Tue, 11 Sep 2007 21:48:47 GMT

So. I went home-home for the weekend – and forgot my cell phone there. Well, I didn't exactly forget it, but I accidentally dropped it in the car on the way back here. Which meant I had nothing to wake me up in the morning and… well… kind of ended up staying up the whole night. Well, I did doze off for a bit in the morning, but… right.

The lectures yesterday were… boring, for the most part. The Physics was particularly mind-numbing. I mean, I learnt these things years ago! Hopefully it'll get more interesting later on – sure, I managed to pass the time, but I can just as well write home. If it doesn't get any better I may end up skipping more lectures and doing the studying at home. It's not like presence is required, anyway.

Matrix Algebra – now, that was more interesting. I actually learnt a few new things. Of course, this may be mostly because before the course began, I had no idea what a matrix is…

Afterwards we had a tour of the university library. It's… amazing, really. Especially the storage. It's absolutely huge. I think I had a stupid grin on my face for a while afterwards.

I went shopping for coffee, tea, and an alarm clock after classes. I ended up buying tea, some clothes, hair wax and the like. Don't get me wrong, I needed all of the things – they just weren't, well, necessary. Like, the hair wax – I could live without it, but it certainly makes it a lot more pleasant to look in the mirror. I don't regret my little shopping spree.

Today, everything's been going great. For one thing, I got to sleep late – I'll attend the Physics exercises on Thursday instead. Then, when I got to university for my programming lecture, I suddenly remembered it'd been transferred to Thursday, too, so I just went to buy my Japanese books. Then I had a look at some of the clubs advertising themselves along the halls – it's Vulcanalia tonight, which means all the clubs and such were present at the university. I might actually try joining the go club; it seemed interesting.

Mum and Dad came for a visit with three of my little sisters to bring the cell phone. The kids seemed amazed to see my flat – imagine, it even has a balcony! And big sister can just open the cupboard and take whatever cookies and juice and whatnot she likes! Their eyes were really wide. Nice to know my life's miraculous.

I started a taekwon-do course today, too. It was lots of fun. We practised blocking and kicking and all, and I was exhausted afterwards, but it was absolutely great. I can hardly wait until Thursday. ^^

I've been working hard otherwise, too – I've knitted a whole mitten today. Hopefully I'll finish the other one sometime soon; lone mittens are rarely useful. Flatmate number two had some guests for a while, too -- number three had her own earlier today.

Tomorrow I have Japanese first thing in the morning. Meaning, I absolutely must not sleep too late. I'm going to go to bed as soon as I post this and have something to eat – not only is presence required, I also wouldn't miss it for anything even if I could be absent.

Eli. Menin koti-kotiin viikonlopuksi – ja unohdin kännykkäni sinne. No, en oikeastaan unohtanut sitä, vaan pudotin sen vahingossa autoon matkalla takaisin. Mikä tarkoitti ettei minulla ollut mitään herättämässä aamulla ja… no… ikään kuin jouduin valvomaan koko yön. No, torkahdin kyllä aamulla, mutta… no niin.

Eilisen luennot olivat… tylsiä, enimmäkseen. Fysiikka oli erityisen puuduttavaa. Tai siis, opin nuo asiat vuosia sitten! Toivon mukaan siitä tulee kiinnostavampaa myöhemmin – okei, kyllä aika kului, mutta voin kyllä kirjoittaa kotonakin. Jos se ei yhtään parane saatan jättää väliin useampia luentoja ja opiskella kotona. Läsnäolopakkoahan ei ole.

Matriisialgebra – se nyt oli kiinnostavampaa. Opin jopa uusia asioita. Totta kai, tämä voi olla enimmäkseen siksi että ennen kurssin alkua minulla ei ollut aavistustakaan mikä on matriisi…

Jälkeenpäin meille esiteltiin yliopiston kirjastoa. Se on… hämmästyttävä, oikeasti. Etenkin varasto. Se on aivan valtava. Minulla oli varmaan typerä virne kasvoillani aika pitkään jälkeenpäin.

Menin ostamaan kahvia, teetä, ja herätyskellon koulun jälkeen. Päädyin ostamaan teetä, vähän vaatteita, hiusvahaa ja muuta. Älkää käsittäkö väärin, minä tarvitsin kaikkia niitä – ne eivät vain olleet, no, välttämättömiä. Kuten se hiusvaha – voin kyllä elää ilmankin sitä, mutta sen ansiosta on kyllä paljon kivempaa katsoa peiliin. En kyllä kadu ostoksiani.

Tänään on kaikki mennyt mainiosti. Ensinnäkin sain nukkua myöhään – menen fysiikan harjoituksiin sitten torstaina. Sitten, kun ehdin yliopistolle ohjelmoinnin luentoa varten, muistin äkkiä että sekin on siirretty torstaiksi, joten menin vain ostamaan japanin kirjani. Sitten vilkaisin joitakin kerhoja jotka mainostivat itseään käytävillä – tänä iltana on Vulcanalia, mikä tarkoittaa että kaikki kerhot ja muut esittäytyivät yliopistolla. Saatan ehkä liittyäkin go-kerhoon; se vaikutti mielenkiintoiselta.

Isä ja äiti kävivät täällä kolmen pikkusiskon kanssa tuodakseen kännykän. Tenavat vaikuttivat ällistyneiltä kun näkivät kämppäni – kuvitelkaa nyt, siinä on parvekekin! Ja isosisko voi vain avata kaapin ja ottaa sieltä mitä keksejä ja mehua ja muuta haluaakin! Heidän silmänsä olivat todella suuret. Mukava tietää että elämäni on ihmeellistä.

Menin tänään myös taekwon-do –kurssille. Se oli todella hauskaa. Harjoittelimme torjuntoja ja potkuja ja muuta, ja olin jälkeenpäin aivan poikki, mutta se oli aivan mahtavaa. Maltan tuskin odottaa torstaita. ^^

Olen ollut muutenkin ahkera – kudoin tänään kokonaisen lapasen. Toivon mukaan saan toisen valmiiksi joskus lähiaikoina; yksinäiset lapaset eivät ole kovin hyödyllisiä. Kämppis kakkosella oli jonkin aikaa vieraita -- kolmosen vuoro oli aiemmin tänään.

Huomenna minulla on Japania ensimmäiseksi aamulla. Mikä tarkoittaa etten todellakaan saa nukkua pommiin. Menen sänkyyn heti kun postitan tämän ja syön jotakin – läsnäolopakko tai ei, en jättäisi sitä väliin mistään hinnasta vaikka saisinkin olla pois.

004 -- Home; Kotona

Sun, 09 Sep 2007 22:45:16 GMT

Went home for the weekend. I don't know if I've ever been greeted as enthusiastically anywhere. Forget about taking my coat off -- I couldn't even get the bags off my shoulders as I already had half a dozen kids hugging me. Nice to see my absence'd been noted, at least.

I promised the fourth youngest sister I'd sleep on the floor of their room if she went to sleep nicely. I don't think I've ever seen her falling asleep so fast or so easily. It was as though somebody'd just switched her off. Well, promise is a promise -- and I slept fairly well, too, even if the bed wasn't perhaps one of the most comfortable ones.

It's funny, isn't it, how the place where your sleep will be least disturbed is on the floor of the kids' room? Nobody woke me up before Mum ordered everyone awake for cleaning. Logic would say I'd be dragged out of the bed along with the kids but nooo, they let me sleep. Lucky.

Went to a youth's evening on Saturday night, and ended up actually speaking there -- after this week I definitely had something to say about alcohol and people's reactions to those who don't drink. I also noted with a startle that I was one of the oldest ones there. Of course, this is only natural -- all the older ones are in the army, or studying somewhere else, but... I still hadn't realised I'm actually one of the seniors. Freaky.

Afterwards about a dozen of us went to one girl's place, playing board games and talking until past midnight. It was really fun. I'm definitely glad to have my new medicine -- with the way I was feeling earlier that evening, I wouldn't have dared go anywhere but home if I hadn't had it. It can really get quite invalidizing, not having proper medication.

Tonight I had kitchen duty at the services, which was fun as always. There were more dishes than usually, though -- by the time we finished, the sevices were over, too. That usually never happens.

When I came back to the flat it most definitely wasn't empty -- in addition to all three flatmates, we also had about five guests. Some looked familiar though I'm fairly sure I didn't know them. (Flatmates also told they'd been about to eat my precious peach pie. =P Somebody come visit me so we can finally eat it! My brand new guestbook's all empty, too!)

Proper studies start tomorrow. Let’s hope I can handle it. ^^; I’ll also have to do some more shopping – coffee, tea, and the like.

Menin kotiin viikonlopuksi. En tiedä onko minua ikinä missään tervehditty yhtä innokkaasti. Unohtakaa takin pois ottaminen – en edes saanut laukkuja olkapäältä kun minulla jo oli puoli tusinaa tenavaa halaamassa. Mukava ainakin nähdä että poissaoloni on huomattu.

Lupasin neljänneksi nuorimmalle siskolle että nukkuisin heidän huoneensa lattialla jos hän menisi kiltisti nukkumaan. En ole varmaan koskaan nähnyt hänen nukahtavan yhtä nopeasti ja helposti. Ihan kuin olisi katkaisijasta laitettu pois päältä. No, lupaus on lupaus – ja nukuin vieläpä melko hyvin, vaikka vuode ei ehkä ollutkaan mukavimmasta päästä.

On oikeastaan aika hassua miten vähiten häiritty nukkumapaikka on lastenhuoneen lattialla. Kukaan ei herättänyt minua ennen kuin äiti käski kaikki hereille siivousta varten. Loogisesti ajatellen minut kiskottaisiin pystyyn heti kun lapset heräävät mutta eeei, he antoivat minun nukkua. Onnekasta.

Menin lauantai-iltana nuorteniltaan, ja päädyin jopa puhumaan siellä – tämän viikon jälkeen minulla oli todellakin sanottavaa alkoholista ja ihmisten reaktioista niihin jotka eivät juo. Huomasin myös hämmästyksekseni että olin yksi vanhimmista paikallaolijoista. Totta kai, tämä on vain luonnollista – kaikki vanhemmat ovat armeijassa tai opiskelemassa jossain muualla, mutta… En kuitenkaan ollut tajunnut että olen yksi senioreista. Outoa.

Jälkeenpäin meistä ehkä tusina meni erään tytön luokse, pelasimme pelejä ja juttelimme yli puolenyön. Se oli todella hauskaa. Olen todella iloinen uudesta lääkkeestäni – jos minulla ei olisi ollut sitä, en olisi uskaltanut mennä minnekään muualle kuin kotiin ottaen huomioon oloni. Voi todella olla hyvin invalidisoivaa kun ei ole kunnon lääkkeitä.

Tänään minulla oli keittiövuoro seuroissa, mikä oli hauskaa kuten aina. Oli tavallista enemmän tiskiä – kun lopetimme, seuratkin olivat jo ohi. Sitä ei tapahdu juuri koskaan.

Kun tulin takaisin kämpälle se ei todellakaan ollut tyhjä – kaikkien kolmen kämppäkaverin lisäksi meillä oli viitisen vierasta. Jotkut näyttivät tutuilta vaikka olenkin aika varma etten tuntenut heitä. (Kämppikset kertoivat myös että olivat olleet aikeissa syödä kallisarvoisen persikkapiiraani. =P Tulkaa nyt joku kylään että voimme viimeinkin syödä sen! Upouusi vieraskirjanikin on ihan tyhjä!)

Varsinaiset opinnot alkavat huomenna. Toivottavasti selviän niistä. ^^; Minun täytyy myös käydä taas ostoksilla – kahvia, teetä, ja sen sellaista.

003 -- Good and bad; Hyvää ja pahaa

Thu, 06 Sep 2007 20:15:57 GMT

Good news first: I'm on my own computer now. ^^ The Internet seems to be working perfectly well. Therefore, I can get online whenever I want/have to.

The freshman info yesterday was absolutely useless. I didn't learn anything useful and ended up leaving halfway through the actual information part -- I've no desire being somewhere people hand out beer as rewards for good questions. As for the party afterwards, well -- I took the other route home after going to the grocery store so as not to have to pass the house. My flatmate passed it around 1 AM and told they were still partying hard -- well upkeeping the reputation of Technical students.

For "some" reason, I'm finding it a bit difficult to take pride in being a student of the Technical Department. If only the student tutor would believe I've no interest in the parties... How many times do I have to tell her that?

Had a couple of not-so-nice moments last night -- my flatmates were already in their rooms, it was dark outside, and suddenly I heard something like knocking from the balcony. Of course, it was probably just some boards creaking or something, but in the middle of night imagination goes wild. Especially if there's a lot of students partying just a block away and the balcony's only on the second story. Of course, it was irrational, but I do admit to eyeing the window rather frequently...

It truly seems the teachers are understanding if you just talk to them. I was late for the English lecture but as I apologized nicely and explained my cell phone's battery had died overnight, making me miss the wake-up, the teacher just smiled and let me sign up for one of the study group.

Today, I actually did something useful: I baked. There's now a peach pie in the freezer waiting for possible visitors. (It actually managed fairly well, too. I can't wait to taste it. Anybody near enough to come over sometime next week?)

It's been raining on and off today. I got soaked on my way home. I'll have to find my umbrella when I go home over the weekend.

We had once again visitors today. Some friends of flatmate number three came over -- four young men, one of whom had a birthday so the said flatmate had baked a (very delicious) cake. They were really fun to talk with, too. I hope they come over again -- at least two of them live nearby from what I understood.

...There's thunder outside. Eeep. *hides*

Hyvät uutiset ensin: Olen tällä hetkellä omalla koneellani. Internet näyttää toimivan täydellisesti. Pääsen siis nettiin milloin vain tarvitsen/haluan.

Eilisen fuksi-info oli täysin hyödytön. En oppinut mitään hyödyllistä ja päädyin lähtemään puolivälissä itse info-osuutta -- ei ole paljon halua olla jossakin missä hyvistä vastauksista saa palkinnoksi kaljaa. Ja mitä tulee sen jälkeiseen juhlaan, no -- menin eri reittiä kotiin käytyäni kaupassa ettei tarvinnut mennä kyseisen talon ohi. Kämppäkaveri meni sen ohi joskus aamuyhden aikaan ja kertoi että vielä juhlittiin lujaa -- pitäen hyvin yllä teekkareiden mainetta.

"Jostain" syystä on aika vaikea olla ylpeä siitä että on teknillisen opiskelija. Jos edes pienryhmäohjaaja tajuaisi ettei minua kiinnosta juhlinta... Montako kertaa se pitää sanoa?

Eilen illalla oli pari ei-niin-kivaa hetkeä -- kämppäkaverit olivat jo huoneissaan, ulkona oli pimeää, ja yhtäkkiä kuulin parvekkeelta jotakin joka kuulosti koputukselta. Totta kai kyseessä oli vain jokin nariseva lauta tai jotain, mutta keskellä yötä mielikuvitus laukkaa. Erityisesti jos korttelin päässä on paljon opiskelijoita juhlimassa ja parveke on vain toisessa kerroksessa. Totta kai se oli irrationaalista mutta myönnän vilkuilleeni ikkunaa aika usein...

Ilmeisesti opettajat ovat todella ymmärtäväisiä jos heille vain puhuu. Olin myöhässä englannin luennolta mutta kun pyysin nätisti anteeksi ja selitin että kännykän akku tyhjeni yöllä joten nukuin pommiin, opettaja vain hymyili ja antoi minun ilmoittautua ryhmään.

Tänään tein jotain hyödyllistä: leivoin. Pakkasessa on nyt persikkapiirakka odottamassa mahdollisia vieraita. (Se jopa onnistui aika hyvin. En malta odottaa että saan maistaa sitä. Olisiko kukaan tarpeeksi lähellä tullakseen kylään joskus ensi viikolla?)

Tänään on ollut sadekuuroja. Kastuin läpimäräksi kotimatkalla. Täytyy löytää sateenvarjo kun menen kotiin tänä viikonloppuna.

Tänään oli taas vieraita. Kämppis kolmosen kavereita tuli kylään -- neljä nuorta miestä, joista yhdellä oli tänään syntymäpäivä joten kyseinen kämppis oli leiponut (hyvin herkullisen) kakun. Heidän kanssaan oli hauska jutella. Toivon että he tulevat uudestaan -- ainakin kaksi heistä asuu lähellä jos ymmärsin oikein.

...Ulkona on ukkosta. Iiik. *piiloutuu*

002 -- This and that; Sitä ja tätä

Tue, 04 Sep 2007 19:59:01 GMT

Some friends of one of my flatmates came over. They were all very nice and brough candy and cookies and cake, which is always a plus. We had quite a lot of fun talking and laughing and ordering free samples of about everything from the Internet -- the nice things like magazines for ourselves and some less nice things like baby food for others. We left all embarrassing things alone, though, like, no diapers for the guy friends at the army. They are also now the first bigger group of people who all know me as Eleonoora in real life -- or Ella, like they seemed to prefer. Not that I protest.

(Don't worry, Mum. As you can see, I'm not becoming an antisocial recluse. I couldn't, not in this house.)

I knitted myself a hat today, too. Nothing fancy, just a fuzzy red thing of the cat-ear type -- as it only requires a rectangle. It looks quite silly but not bad at all.

The Internet situation is still the same. We have all the means for splitting the connection -- aside from one cable. And as that cable would be the one providing the connection for the computer of the one flatmate who currently has Internet, we're kind of stuck as it wouldn't be nice of us to cut her off to get our own connection, especially since she lets us use her computer whenever we need it. So, for the moment, limited access. Sorry, everyone.

My schedule looks somewhat intimidating. At least Friday's easy, with only two hours of Math. Going by the first lecture I don't think the C-programming is going to be as bad as I feared. (The assistants for that course are all such typical nerds -- three men, two somewhat overweight and one very thin, all with long messy hair on ponytails and worn shirts. Did they pick these guys by appearance?)

I think I'm going to skip all the "fun stuff" about the student life. For one thing I'm not going to put any money in clothes and a hat that are only used for partying. Sorry, miss tutor, it's not only that I don't drink, I don't party, either. Not the way you expect me to, anyway.

The sports possibilities seem great to say the least. I think I'm taking up volley ball. Aside from that, I'm still undecided between karate and taekwon-do -- both seem interesting, but I can't choose. (One of my flatmates told her dad and brother are into karate and her boyfriend used to do taekwon-do and both are just fine, so don't worry, Dad, I don't think it'd spoil me. She's thinking of taking up one of the two, too.) To my disappointment there's no tennis course available at the moment, though. (>.<)

I don't know what I'll do about food tomorrow. I've had rice and chicken for two days now (had more than enough left over from yesterday) so... rice and veggies?

Erään kämppäkaverini ystäviä tuli käymään. Kaikki olivat mukavia ja toivat karkkia ja keksejä ja kakkua, mikä on tietenkin vain plussaa. Meillä oli todella hauskaa, puhuimme ja nauroimme ja tilasimme netistä ilmaisnäytteitä suunnilleen kaikesta -- kivoja juttuja kuten lehtiä itsellemme ja ei niin kivoja kuten vauvanruokaa muille. Jätimme kuitenkin kaiken nolon tilaamatta -- ei siis vaippoja poikatutuille inttiin. He ovat nyt ensimmäinen isompi ihmisryhmä jossa kaikki tuntevat minut Eleonoorana -- tai Ellana, joka on kuulemma parempi. En vastusta.

(Älä huoli, äiti. Kuten näet, minusta ei ole tulossa antisosiaalista erakkoa. Ei minusta voisi, ei tässä talossa.)

Kudoin itselleni tänään lakin. Ei mitään erityistä, vain pörröinen punainen juttu kissankorvamallia -- siihen kun tarvitaan vain suorakulmio. Se näyttää aika hupsulta muttei yhtään pahalta.

Internet-tilanne on yhä sama. Meillä on kaikki tarpeet yhteyden jakamiseen -- paitsi yksi kaapeli. Koska tuo kaapeli olisi se jolla yhteys saadaan sen kämppäkaverin tietokoneelle jolla tällä hetkellä on Internet, olemme hiukan jumissa koska ei olisi oikein viedä hänen yhteyttään saadaksemme omamme, etenkään koska hän antaa meidän käyttää tietokonettaan milloin vain tarvitsemme sitä. Joten tällä hetkellä vain rajoitettu yhteys. Anteeksi, kaikki.

Lukujärjestykseni näyttää hiukan pelottavalta. Ainakin perjantai on helppo, vain kaksi tuntia matematiikka. Ensimmäisestä luennosta päätellen en usko että C-ohjelmoinnista tulee niin kamalaa kuin pelkäsin. (Sen kurssin assistentit ovat tyypillisiä nörttejä -- kolme miestä, kaksi hiukan ylipainoista ja yksi laiha, kaikilla pitkät sotkuiset hiukset poninhännällä ja kuluneet kauluspaidat. Valittiinko nämä tyypit ulkonäön perusteella?)

Luulen jättäväni väliin kaiken "kivan" opiskelijaelämästä. Erityisesti en aio laittaa rahaa haalareihin ja lakkiin joita käytetään vain juhlimiseen. Anteeksi vain, neiti pienryhmänohjaaja, kyse ei ole vain siitä etten juo, mutten myöskään juhli. En ainakaan sillä tavalla kuin sinä odotat minun tekevän.

Liikuntamahdollisuudet näyttävät vähintäänkin mahtavilta. Olen ajatellut aloittaa lentopallon. Sen lisäksi en osaa vielä valita karaten ja taekwon-don välillä -- molemmat tuntuvat kiinnostavilta, mutten osaa valita. (Eräs kämppäkavereistani kertoi että hänen isänsä ja veljensä harrastavat karatea ja hänen poikakaverinsa harrasti ennen taekwon-doa, ja molemmat lajit ovat ihan okei, joten älä huoli, isä, en usko että se on pahasta. Tämä kämppiskin aikoo aloittaa jomman kumman.) Pettymyksekseni tällä hetkellä ei ole kuitenkaan saatavilla tenniskurssia. (>.<)

En tiedä mitä teen ruuaksi huomenna. Olen nyt syönyt riisiä ja kanaa kaksi päivää (eilisestä jäi enemmän kuin tarpeeksi tähteitä) joten... riisiä ja kasviksia?

001 -- Settling In; Asettuminen

Mon, 03 Sep 2007 11:40:30 GMT

So. I've arrived, unpacked, and am currently getting used to my life here. It's... different. It's very quiet, for one thing; my flatmates are around to varying degrees, but I've found myself alone more often in the last day than the week before that.

I've located the closest grocery store, drug store, post office, and library. To my delight the library has a wireless internet connection available -- I expect to spend quite some time there. (The library itself is adorable. It's small and peaceful and smells of books.)

I've gone shopping and bought some basic stuff -- cacao powder, rice, toothpaste and the like. I have food waiting to be prepared, cups and plates in the cupboard, and the schedule for the rest of the day completely in my own hands. As I won't have actual school until tomorrow, it's entirely up to me what I'm going to do with my time.

...To be honest, I'm a bit scared.

Eli. Olen tullut tänne, purkanut tavarani, ja tällä hetkellä totuttelen elämääni täällä. Se on... erilaista. Ensinnäkin on hiljaista; kämppäkaverini ovat täällä jossain määrin, mutta olen viimeisen päivän aikana ollut yksin enemmän kuin koko sitä edeltävällä viikolla.

Olen löytänyt lähimmän kaupan, apteekin, postin ja kirjaston. Ilokseni kirjastossa on langaton netti käytettävissä -- oletan viettäväni siellä aika lailla aikaa. (Kirjasto itsessään on ihana. Se on pieni ja rauhallinen ja tuoksuu kirjoilta.)

Olen käynyt kaupassa ja ostanut joitain perustarvikkeita -- kaakaojauhetta, riisiä, hammastahnaa ja sen sellaista. Minulla on ruokaa odottamassa että valmistan sen, laseja ja lautasia kaapissa, ja koko loppupäivän aikataulu täysin omissa käsissäni. Koska koulu alkaa varsinaisesti vasta huomenna, on täysin itsestäni kiinni mitä teen ajallani.

...Toden sanoakseni minua pelottaa hiukan.